Kai se jotakin merkitsee, että missä on syntynyt, vai merkitseekö? Onko sillä sitten väliä onko syntynyt ambulanssissa kodin ja sairaalan välillä, työmatkalla Helsingissä vai lomamatkalla Tampereella. Noh, kait tuolla Tampereella on sentään merkitystä sillä minulle se ainakin olisi jo liian paha juttu…anteeksi Tamperelaiset!!! Suurin merkitys lienee noin perimän kannalta se mistä vanhempasi ovat lähtöisin tai oikeammin mennäkseni vielä pidemmälle, mistä vanhempiesi suku on lähtöisin. Kai se pitkälti määrää luonteenpiirteitä, käyttäytymistä ja jne.
Minun Äitini on kotoisin Hämeestä ja hänen koko sukunsa on kotoisin Hämeestä. Isäni sitävastoin on kotoisin Pohjanmaalta, Ylihärmästä ja hänen Äitinsä oli Antti Rannanjärven tytär. Se on ihan totta sillä se on kirkonkirjoista varmistettu ja hautakivessäkin lukee niin. Jollain lailla on selvää että tuo pohjalaisuus oli minun lapsuudessani hyvin hallitsevaa ja Äiti kyllä siitä joskus aina jupisi mutta antoi sitten asian olla niin. Enemmän pidän myös itse itseäni Pohjalaisena kuin Hämäläisenä. Samoin on kaikilla lapsillanikin hyvinkin esille tulevia Pohjalaisuuden piirteitä. Voimme siis olettaa että Pohjalaisuus on hyvin hallitseva ominaisuus geeniperimässä ainakin meidän perheessämme
Määritelmä Pohjalaisuudesta
Historian kirjasta vuodelta 1924 löytyy muistiinkirjoitettu Sakari Topeliuksen kuvaus Pohjalaisista jonka hän antoi eräässä juhlaesitelmässään: -”ollen vilkas, ärtyinen, enemmän toimintaan taipuva kuin muut maanmiehensä, joutuu Pohjalainen helpommin intohimojen oikkujen valtaan. Aseta hänet sota-aikana hyljepyssyineen sotajoukkojen riveihin, anna hänelle johtaja, joka ymmärtää häntä ja jota hän ymmärtää – ja hän on, kenties ei parhaiten koulittu sotilas, jolle totteleminen on kaikkien hyveiden kokonaisuus, mutta sitä vastoin rohkein ja innokkain sissi. Aseta hänet taas rauhan aikana ja kovina vuosina kirveineen tervasmetsään taikka lapio kädessä kytömaille, ja varmaankaaan ei kukaan ole uutterampi, ajattelevampi ja hartaampi työntekijä kuin hän. Mutta anna hyvien päivien tulla, anna huolien haihtua, anna nuorison työttömänä kokoontua sunnuntai-iltoina, niin Pohjalainen ryhtyy tarkastamaan, kenen kanssa hän mittelisi talttumatonta voimaansa, hän etsii maalin ylimielisyydelleen, hän ratsastaa naapuruston hevoset pilalle yön aikana tai sulkee tien rauhalliselta matkustajalta tai kyläkunta kyläkuntaa vastaa lähtee voimien koetukseen ja taisteluihin. Kaada vielä tilkka viinaa tuohon hillittömään hurjuuteen, anna tanssin kiihoittamalle ja mustasukkaisuuden vimmaamalle Pohjalaiselle varomaton sana riidan aiheeksi, niin muutamassa silmänräpäyksessä on sana tekona, hurjin tappelu syntyy, verta virtaa. -Toimi on Pohjalaisen elämää. Anna hänen olla työttömänä ja päihdyksissä, niin hän kansoittaa vankilat sekä Siperian kaivokset.”
Topelius on epäilemättä oikeassa selittäessään tuon puukkojunkkariuden, ”Pohjalaisen raakuuden,” eräänlaiseksi talttumattoman voiman ja toimintahalun ilmenemismuodoksi enemmän kuin raakuudeksi sanan varsinaisessa merkityksessä. ”Häjyt olivat kansan silmissä sankareita”. Heitä ihailtiin ja nuoret asettivat heidät esikuvikseen pelottomuuden ja uljuuden edustajina. Jos tappelu vei siihen, että ”toinen oli laudoissa ja toinen raudoissa”, oli se onnettomuus, jolle kuitenkaan ei mitään mahtanut. Mutta rautoihin puettu murhamies säilytti kansan ihailun, jos teko oli kerran rehdissä tappelussa tullut tehdyksi.
Toisaalta tässä luonteessa ilmenee päinvastainenkin piirre: -pitkälle menevä elämänhalun ja sen luonnollistenkin ilmenemismuotojen kieltäminen, kuten on laita herännäisyysliikkeessä. Tämä saa selityksensä tuosta Pohjalaisessa kansanluonteessa tavattavasta taipumuksesta äärimmäisyyksiin. Keskitien taivaltaminen on vaikeaa.
Mutta…näill´ mennähän !!! ”Otetahan vastahan ja annetahan takaasin”. Jotenkin vain on tullut tunne, että siellä vastaanotto puolella on vaakakuppi jo liian täynnä. Tähän asti on kuitenkin kaikki vastaanotettu pysynyt hiljaisesti sisällä. Pitkälti se taitaa johtua sieltä Äidin puolen perimästä. Alkaisi olla jo aika, että se Antti Rannanjärven voimakas perimä alkaisi nostaa päätään ulkopuolista maailmaa kohtaan ja nöyristely loppumaan. No niin ja tietysti, itsestään selvyytenä, oman perheen kesken ”löllytellähän niinku ennenkii”….
Allekirjoitus: -Geriatrinen Hirmumyrsky ”veri on lihast, sielu on teräst”
Hobo 